Kihlasormuksen hankintaan liitetään Suomessa vahva valmis tarina: yksi sormus, tietty metalli, tietty kivi ja tietty hetki, jolloin kysymys esitetään. Moni huomaa kuitenkin nopeasti, ettei valmis tarina vastaa omaa elämää. Toinen puolisoista voi haluta sormuksen itse, pariskunta voi haluta kaksi samanlaista tai täysin erilaista sormusta, eikä kiveä välttämättä tarvita lainkaan. Myöskään se, että sormus ostetaan kerran ja pidetään sellaisenaan ikuisesti, ei ole ainoa mahdollinen tapa toimia. Seuraavassa käydään läpi sitä, miten kihlasormuksen voi valita ilman perinteisiä oletuksia. Painopiste on käytännön päätöksissä: mitä kannattaa päättää yhdessä, mitä voi jättää avoimeksi ja mitkä seikat vaikuttavat siihen, että sormus tuntuu omalta vielä vuosien päästä. Perinteet ovat ehdotus, eivät sääntö Kihlasormuksen historia on kirjavampi kuin…